-- ROUGH COLLIE
-- Alkuperämaa: Iso-Britannia
-- Käyttötarkoitus: seurakoira
-- FCI-luokitus: ryhmä 1

Pitkäkarvainen collie on kauniin kaksinkertaisen turkkinsa, vaivattomien liikkeitensä ja kauniin päänsä ansiosta ihastusta herättävän kaunis koirarotu. Collie on luonteeltaan ystävällinen, erittäin älykäs ja sopivan vilkas paimenkoira ja ihanteellinen kumppani. Tänäpäivänä sen lauma on perhe ja se käyttää paimennusviettiään perheensä paimentamiseen. Suomessa ja Ruotsissa collie on palveluskoirarotu ja sen kanssa voi harrastaa melkein mitä vain. Se on myös mainio pelastuskoira. Vaikka collie onkin pitkäturkkinen ei sen turkki ole hankala hoitoinen. Oikeanlainen collien karkea turkki ei takkuunnu ja turkki pidetään puhtaana pölystä ja liasta kevyellä harjauksella jota ei kuitenkaan tule tehdä liian usein. Turkki pestään vain kerran vuodessa tapahtuvan turkinlähdön päätteeksi ja silloin pesun tuleekin olla perusteellinen. Perinnöllisivä sairauksina collieilla esiintyy silmäsairaudet, lonkkasairaudet ja haimasairaus. Pitkäkarvaisen collien lisäksi on olemassa lyhytkarvainen collie, bordercollie ja partacollie.

Rotu on kotoisin Scotlannista, missä sitä käytettiin alunperin ainoastaan lammaspaimenena. Rotu on hyvin vanha ja sen oletetaan polveutuvan paimenkoirista, joita roomalaiset toivat Iso-Britanniaan 500 vautta eKr. Collien arvellaan polveutuvan monesta eri rodusta kuten gordoninsetteristä, newfoundlandinkoirasta ja skotlanninterrieristä. Siihen on risteytetty myös venäjänvinttikoiraa. Jo 1200-luvulla oli tiedettävästi nykyistä vastaava, mutta matalampi ja muodoltaan nelikulmaisempi collie. Ensimmäiset pitkäkarvaiset colliet tulivat Suomeen 1900-luvun alussa.

Erittäin kaunis koira, jossa kaikki ovat sopusoinnussa kokonaisuuden kanssa. Seistessään levollisen omanarvontuntoinen. Rakenne ilmentää vahvuutta ja toiminnallisuutta. Ei kömpelö eikä millään lailla karkea. Ilme on erittäin tärkeä. Muita olennaisia piirteitä ovat kallon ja kuonon suhde sekä täydellinen tasapainoisuus, silmien koko, muoto, väri ja sijainti sekä korvien oikea asento ja kantotapa. Pään mittasuhteet erittäin tärkeät, päätä on arvosteltava suhteessa koiran kokoon. Edestä tai sivulta katsottuna pää muistuttaa hyvin tylppää, puhdaslinjaista kiilaa, jonka ääriviivat ovat pehmeät. Pää kapenee tasaisesti ja pehmeästi korvista kohti mustaa kirsua, poskiluut eivät ole ulkonevat eikä kuono kapea. Sivulta katsottuna kallon ja kuonon ylälinjat ovat yhdensuuntaiset ja samanpituiset ja niitä erottaa niukka, mutta silti silmiinpistävä otsapenger. Silmien sisänurkkien välin keskipiste (joka on otsapenkereen oikea sijaintipaikka) on pään keskikohta pituussuunnassa. Häntäluu ulottuu vähintään kintereisiin. Koiran ollessa rauhallinen häntä on alhaalla hännänpää hieman ylöspäin kaartuneena. Innostuneen koiran häntä voi kohota, muttei koskaan selkälinjan yläpuolelle. Takaraajat ovat alaosastaan sileät ja jänteikkäät. Kolme hyväksyttävää väriä: soopeli-valkoinen, kolmivärinen (tricolour) ja sinimarmoroitu (blue merle). Säkäkorkeus uroksilla 56-61 cm, nartuilla 51-56 cm.

GNG-mangassa Wilson on collie.